Erityisherkillä ihmisillä (Highly Sensitive Person, HSP) on tavallista herkemmin reagoiva ja aistiärsykkeitä tarkasti ja syvällisesti prosessoiva hermojärjestelmä. Kyseessä on synnynnäinen, normaali psykofyysinen ominaisuus, jota esiintyy eriasteisena noin 15 - 25 prosentilla ihmisistä.

Erityisherkkyys on Yhdysvaltalaisen psykologian tohtorin Elaine Aronin tutkimuksiin perustuva käsite. Aron on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta lähtien ja esittelee kirjassaan Psychotherapy and the Highly Sensitive Person erityisherkkyyden neljä keskeistä piirrettä, joista muodostuu lyhenne DOES:

D – Depth of processing

O – Overarousability

E – Emotional intensity

S – Sensory sensitivity

Suomalainen EVÄS-malli on mukailtu Elaine Aronin DOES-mallista ja se tekee erityisherkkyyden piirteistä helposti muistettavat.

E – Emotionaalisuus ja empaattisuus:

Vahva eläytymiskyky: Herkkä kokee tunteet voimakkaasti ja pystyy syvällisesti eläytymään muiden tilanteisiin.

V – Vivahteiden vaistoaminen:

Tarkka havainnointikyky ja yksityiskohtien huomaaminen korostuvat.

Ä – Ärsykkeiden liiallisuus:

Kuormittumisalttius: Liiallinen määrä ärsykkeitä tai tietoa aiheuttaa stressiä, joka vaatii palautumisaikaa.

S – Syvällisyys:

Asioiden perusteellinen pohtiminen ja tiedon syvällinen käsittely.

Tutkimustaustaa

Hermoston ominaisuutena erityisherkkyyttä tutkitaan nimellä sensory processing sensitivity. Erityisherkkyyteen liittyy keskeisesti autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston herkkä reagointi. Erityisherkkä voi reagoida hyvin voimakkaasti tilanteissa, jotka eivät herätä useimmissa minkäänlaista reaktiota. Myös keskushermostoa aktivoivat aineet, esimerkiksi kofeiini ja muut stimulantit, voivat aiheuttaa voimakkaita reaktioita. Usein reaktiot ovat varsin näkymättömiä, esimerkiksi sydämen sykkeen kiihtymistä.

Temperamenttitutkimuksessa tätä piirrettä on tutkittu muun muassa estyneisyytenä (Jerome Kaganin tutkimukset) ja reaktiivisuutena. Aron on hyödyntänyt omassa työssään näitä tutkimuksia, mutta antanut niissä tutkituille piirteille positiivisemman ja kuvaavamman nimen. Elaine Aron on kuvannut erityisherkkyyttä myös toimintastrategiana, johon kuuluu reflektointi eli asioiden miettiminen sekä etu- että jälkikäteen. Erityisherkkien strategiana on tarkkailla ja valmistautua, mutta osa siitäkin tapahtuu puolitietoisena tai tiedostamattomana prosessointina. Ei-erityisherkkien toimintastrategia on kokeilevampi ja impulsiivisempi, koska virheet eivät merkitse heille samanlaista epäonnistumisen kokemusta kuin erityisherkille. Samankaltaiset toimintastrategiat on tunnistettu yli sadalta eläinlajilta.

Elaine Aron, The Highly Sensitive Person

Suomessa erityisherkkyyttä on tutkinut filosofian tohtori Sylvi-Sanni Manninen. Hän kehitti herkkyyttä mittaavan väri–muoto -havaintotestin 1950-luvulla Lontoon yliopistossa. Manninen nimitti löytämänsä herkän ihmistyyppin väri-ihmiseksi (englanniksi colour reactor). Hän käytti myös käsitteitä yliherkkä ja hypersensitive. 1960-luvulla Manninen perusti Väri-Instituutin Bostonissa. Se oli toimintaryhmä, joka kokosi herkkiä ihmisiä yhteen ja auttoi heitä tunnistamaan oman ominaislaatunsa. Suomessa Manninen jatkoi Väri-Instituutin toimintaa erityisesti julkaisutoiminnan muodossa. Vuonna 1999 hän julkaisi pääteoksensa ”Outolintu, erilainen – Tutkimusraportti yliherkästä väri-ihmisestä muotojen yhteiskunnassa”.

Sylvi-Sanni Manninen kuoli vuonna 2009. Hänen elämäntyötään jatkaa tietokirjailija ja herkkyysluennoitsija Janna Satri sekä Päivilän sanktuarin säätiö.

Päivilän sanktuarin säätiön tiedotussivut Facebookissa