Musikaaliset HSP Suomi ry:n nuoret ideoivat luovaa toimintaa herkille nuorille

Ninni Norra (kuva: Saana Saikkonen)
Saana Saikkonen (kuva: Simo Sipola)

Nuorten hyvinvointi on tärkeää. Siksi HSP Suomi ry on käynnistänyt kampanjan, jonka tarkoituksena on järjestää herkille nuorille monipuolista, luovaa, merkityksellistä ja maksutonta toimintaa. Nuorten toimintaa ovat olleet ideoimassa ja siinä ovat myös itse mukana Ninni Norra ja Saana Saikkonen.

 

Ninni Norra on 20-vuotias abi Eiran aikuislukiosta ja tavoite on valmistua ensi jouluna. Hän opiskelee Vantaan musiikkiopistolla viulusoittoa sekä pianoa kakkosinstrumenttina ja säveltää jonkin verran myös itse. Vapaa-aikaansa hän käyttää lisäksi erilaisten yhteiskunnallisten asioiden sekä vaikuttamisen parissa ja on tehnyt runsaasti vapaaehtoistyötä. Vaikuttamispiireihin hän on hakeutunut eräänlaisesta kutsumuksesta tehdä yhteiskunnasta ja maailmasta parempi paikka meille kaikille. 

Saana Saikkonen on 17-vuotias lukiolainen, jonka suurin osa ajasta kuluu opiskeluun Vaskivuoren taidelukiossa Vantalla sekä koulun musikaalissa, jossa hän on niin ikään mukana. Hän on koulussa medialinjalla, joten valokuvaa ja on kiinnostunut videoeditoinnista. Lisäksi hän laulaa, soittaa pianoa ja tanssii. 

Yksi nuorisokampanjan tuottama kokonaisuus on HSP Studio. HSP Studion kuluvan kevään ohjelmaan on jo kuulunut ideointi-ilta ja tulossa ovat vielä 5.5. ja 12.5. Kirjoita ääriviivasi -sanataidetyöpaja, 24.–25.5. lyhytelokuvatyöpaja sekä 3.–4.6. podcasttyöpaja. HSP Studio mahdollistui Mesenaatti- ja Mun Tampere -joukkorahoitusten avulla.

Ninni ja Saana kertoivat mietteitään siitä, miten erityisherkkyys näkyy heidän elämässään ja mitä luova toiminta heille merkitsee sekä mitä ajatuksia heillä on yhdistyksen nuorisokampanjasta. 

 

Erityisherkkyys sinun elämässäsi?

Ninni:

Elämääni vaikuttavat eniten sosiaalisen ja psyykkisen erityisherkkyyden erilaiset muodot. Fyysiseen erityisherkkyyteen on liittynyt erityisesti pienempänä herkät korvat ja vielä nykyjäänkin saatan olla herkkä kirkkaille valoille. Sosiaalisissa tilanteissa pystyn aistimaan ilmapiirin, toisinaan ihan haitaksikin asti. Se voi paikoittain olla hyvä ominaisuus, kun pystyy huomaamaan vuorovaikutustilanteissa vivahteita ja näkemään pintaa syvemmälle. Se voi toisaalta olla myös kuormittavaa, koska kaikki välittyvä tieto ei välttämättä ole kauhean oleellista.

Psyykkinen herkkyys ilmenee itselläni niin, että olen aina analysoinut tarkasti kaikenlaisia kokonaisuuksia. Pääpirteissään se on hyvä asia. Silloin pystyn ajattelemaan asiat loppuun asti ja sitä kautta välttämään tietyt vastoinkäymiset. Pystyn hahmottamaan etukäteen, mitä kaikkia puolia johonkin tilanteeseen voi sisältyä. Toisaalta ominaisuus voi ylikuormittaa, jos se menee niin sanotuksi yliajatteluksi. 

Teen musiikkia todella intohimoisesti ja koen, että myös se on hyvin läheisesti yhteydessä herkkyyteen. Musiikki on tuonut luovan ja sitä kautta vähän laajemman kokemisen väylän elämään. 

Vaikkei ehkä päällepäin uskoisi, olen introvertti, kuten monet erityisherkät ovat. Sen takia tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa rauhoittua. Vaikka kieltäydyn jostain sosiaalisesta tapahtumasta, se ei välttämättä liity siihen, etteikö tilanne olisi mieluisa tai että siellä ei olisi mieluisia ihmisiä paikalla. Oma jaksamiseni on vain yksinkertaisesti silloin koetuksella. 

Herkkyys on toiminut taiteessa luovuuden lähteenä, mutta se on auttanut myös monissa sosiaalisissa tilanteissa, esimerkiksi kansalaisvaikuttamisen parissa järjestökentällä. Olen voinut toimia eräänlaisena sosiaalisena tulkkina. Vaikka puhuttaisiin ihan samaa kieltä, ihmisillä on monesti niin erilaiset lähtökohdat, että sen vuoksi viestintä saattaa jäädä epäselväksi. Herkkänä ihmisenä olen voinut tunnistaa näitä lähtökohtia ja sitä kautta tuoda ihmisiä yhteen. 

Saana:

Olen tosi pienestä asti tehnyt paljon luovia, taiteellisia juttuja. Olen ollut pienestä pitäen teatterissa mukana ja soittanut musiikkia eri instrumenteilla sekä tanssinut. Se tulee kotoa. Minulla on ollut eräänlainen tarve jollekin luovalle tavalle ilmaista herkkyyttä, erityisesti ehkä nyt vähän vanhempana. Lapsena herkkyys ilmeni enemmän tietynlaisena emotionaalisena herkkyytenä ja reaktiivisuutena, mutta nyt vanhempana tuntuu, että se vaikuttaa eniten harrastuksiin ja ihmissuhteisiin. Tällä hetkellä hyödynnän herkkyyttä eniten musiikkiin ja visuaaliseen taiteeseen. 

 

Erityisherkkyydestä puhuminen nuorten keskuudessa ja miten siihen suhtaudutaan? 

Ninni:

Ei erityisherkkyydestä kyllä juuri puhuta. En ole oikeastaan ikinä ollut tilanteessa, jossa keskustelualoite olisi tullut joltain muulta ihmiseltä.  Mutta niin nuoret kuin muutkin tapaamani ihmiset ovat olleet aidosti uteliaita, halunneet keskustella ja he ovat esittäneet kysymyksiä. Kun keskustelun uskaltaa avata ja mikäli pystyy vähän selventämään, mitä erityisherkkyys ihan oikeasti tarkoittaa, saattaa keskustelussa nousta esiin herkkyyskokemuksia muiltakin. Tai sitten tunnistetaan, että ”hei, minun lähipiirissänihän on myös ihminen, joka on erityisherkkä. 

 

Toimintasi HSP Suomi ry:ssä ja nuorten jutuissa?

Saana: 

En ole aiemmin ollut mukana. Olen kyllä ollut aina kiinnostunut ja lukenut paljon Ninnin someen julkaisemia juttuja. Olen lukenut myös muuta aiheeseen liittyvää materiaalia, mutta en ole ollut aiemmin puhunut erityisherkkyydestä somessa tai osallistunut yleiseen herkkyyskeskusteluun. Ninni pyysi minua mukaan kokoukseen tulevista projekteista ja olenkin ollut nyt mukana antamassa mielipiteeni nuorten työpajoihin, ja tulossa on vielä suunnittelukokouksia elokuvatyöpajoista ohjaajan kanssa. Elokuvapajaprojekti on varmaan isoin juttu, joka minulla on tällä hetkellä meneillään ja johon olemme Ninnin kanssa tällä tietoa lähdössä mukaan. Toinen meistä, todennäköisesti minä, on mukana myös varsinaisessa työpajassa. 

Ainakin tuon yhden kokouksen perusteella, jossa olen ollut mukana, toiminta vaikuttaa minusta todella hyvältä. Puhuimme suunnittelupalaverissa esimerkiksi luovan kirjoittamisen työpajasta ja että olisi tulossa myös lyhytelokuvatyöpaja ja mahdollisesti isompikin elokuvaprojekti. Koska minua kiinnostaa erityisesti media- ja elokuva-ala, on tämä todella mielenkiintoista. En ole kuullut erityisherkkyydestä puhuttavan ihan hirveästi visuaalisessa mediassa, ehkä kirjallisuudessa enemmän. Minua mietityttää tämän toiminnan suhteen ainoastaan se, miten hyvin tapahtumat tavoittavat nuoria. Herkkiä on niin erilaisia, eikä kyseessä ole mikään tietty, kiinteä joukko. Siksi moni ei ehkä edes tiedä olevansa erityisherkkä. Onneksi käytössä on kuitenkin esimerkiksi some. Uskon, että jos nuoret vain löytävät työpajoille, niin ne ovat ihan ehdottomasti todella hyviä juttuja. 

Olemme puhuneet siitä, mistä nuoria parhaiten tavoittaisi. Kuten sanottua, some on paras tapa tavoittaa, varsinkin tässä maailmantilanteessa. Ja toki sekin auttaa, kun monella erityisherkällä vanhemmalla on mahdollisesti erityisherkkiä lapsia, niin ehkä aikuiset ovat kuulolla esimerkiksi verkkokeskusteluissa ja sitä kautta saavat tietoa nuorten tapahtumista ja välittävät tiedon nuorille. Puhuimme myös, että ehkä perinteisemmät koulujen verkkosivut ja ilmoitustaulut, tai ylipäätään paikat, joissa on paljon nuoria, esimerkiksi harrastusten puitteissa, ovat hyviä. Esimerkiksi musiikkiopistojen seinäilmoitukset voisivat tavoittaa sellaisia erityisherkkiä nuoria, joita kiinnostaa luova tekeminen. 

Ninni:

Olen toiminut HSP Suomi ry:n yhteyshenkilönä jo jonkin aikaa.  Olin kuullut erityisherkkyydestä aiemminkin, mutta 2019 sain laajemman kuvan siitä, mitä erityisherkkyys voi olla. Koin myös saavani vastauksen moneen kysymykseen. 

Siinä vaiheessa aloin myös selvittämään, löytyykö nuorille erityisherkille kohdennettua toimintaa. Yllätyksekseni sitä ei ollut. Löysin kuitenkin HSP Suomi ry:n, tuolloin Suomen erityisherkät ja olin yhteydessä silloiseen toiminnanjohtajaan. Kyselin, olivatko he harkinneet lähtevänsä viemään eteenpäin yhdistyksen tarjoamaa tietoa erityisherkille nuorille. Tapasimme ja keskustelimme. Olimme ajatelleet jokseenkin samoja asioita. Tammikuussa 2020 kävin Tampereella puhumassa eräässä yhdistyksen keskustelutapahtumassa ja sittemmin olen säännöllisesti vieraillut yhdistyksemme tapahtumissa. Olen ollut myös panelistina ja suunnittelemassa yhdistyksen toimintaa. Nyt työn alla on viime syksynä käynnistynyt Hyvinvointia herkille nuorille -kampanja. Olen ollut mukana alusta asti suunnittelemassa, mainostamassa ja sittemmin miettimässä budjettia.

Nuorten toiminnassa ja kampanjassa yhdistyy itselleni monta asiaa. Palaan ikään kuin herkkyyden äärelle kaiken vähättelyn ja kieltämisen jälkeen. Toisaalta tähän yhdistyy toinen minulle luonteva asia. Kun yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat ja haluan olla parantamassa yhteisöämme muutenkin, saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: oma hyvinvointini kasvaa ja toivon mukaan pystyn myös parantamaan muiden oloja lisäämällä keskustelua. 

Herkkyyden kieltäminen liittyy vahvasti siihen, että oma kokeminen on aika erilaista kuin valtaväestöllä ja että huomaa sellaisia asioita, joita toiset eivät. Kun tällaisia havaintoja ei kuule muiden suusta, alkaa epäillä itseään ja uskoa, että on jokin kirjoittamaton sopimus, joka kieltää niistä puhumisen. Minulle ei ole ikinä suoraan sanottu, että ei saa olla herkkä. Myöhäisessä teini-iässä aloin ymmärtää, että kyseessä on luultavasti synnynnäinen ominaisuus.  Herkkyys on hyvin yksilöllistä, eikä omasta kokemuksestani voi tehdä yleistyksiä. 

 

Muuta aiheeseen liittyvää, jota haluat sanoa?

Ninni:

Olen tavannut paljon aikuisia, jotka erityisherkkyydestä kuullessaan ovat toivoneet, että olisivat kuulleet asiasta jo nuoruudessaan. Tieto herkkyydestä olisi mahdollistanut tasapainoisemman elämän. Pidän näitä kommentteja vahvana merkkinä siitä, että nuorten on hyvä kuulla erityisherkkyysherkkyydestä riittävän varhain. Varsinkin, kun asia koskettaa viidennestä väestöstä. 

Saana: 

Olemme Ninnin kanssa molemmat musikaalisia tyyppejä ja teemme erilaisia luovia juttuja. Erityisherkkyys voi olla suuri voimavara, ihan mihin tahansa, ihmissuhteisiin, työelämään, mutta erityisesti luoviin ja taiteellisiin juttuihin. Sitä haluamme tällä kaikella ja näillä työpajoilla viestiä ja siksi haluaisimme saada tavoitettua erityisherkkiä nuoria ja saada heidät osallistumaan näin työpajoihin tai ylipäätään kiinnostumaan näistä jutuista muutenkin. 

Monet erityisherkät, joita olen tavannut, ovat olleet tosi fiksuja ja luovia tyyppejä. Heillä on paljon ideoita ja on monipuolisia näkökulmia. On hyvin tärkeää, että niitä saataisiin esille ja tuotua mediaan ja taiteeseen. Uskon, että näillä nuorilla on tosi paljon annettavaa ja sanottavaa, jos heidät vain tavoitetaan. 
Minullekin monet aikuiset ovat sanoneet suunnittelukokouksissa ja muutenkin keskusteluissa, että olisi ollut helpottavaa, jos olisi tiennyt vähän nuorempana aiheesta ja olisi kuullut erityisherkkyydestä ominaisuutena ja että siitä puhutaan. Olisi ollut helpottavaa, jos olisi ollut mahdollisuuksia perehtyä asiaan ja ilmaista luovuuttaan esimerkiksi osallistumalla tällaisiin työpajoihin.

Kuten sanottua, erityisherkkyys on erityisesti voimavara, jos saa oikeat mahdollisuudet sen käyttöön. Olen tässä viime vuosina ymmärtänyt, miten erilaista erityisherkkyys voi kullekin olla. 

Kirjoita ääriviivasi -sanataidetyöpajaan voit ilmoittautua osoitteessa:
https://hsp-suomen-erityisherkat-ry-lv.creamailer.fi/survey/lwig99vgnwi8z

 

Teksti: Mari Lamminaho