Mitä erityisherkkyys ei ole?

Erityisherkkyys ei ole sairaus, vamma tai häiriö vaan synnynnäinen ominaisuus. On kuitenkin diagnooseja, joiden piirteet muistuttavat erityisherkkyyden piirteitä. Alla on esitelty, mitä yhteistä eri diagnooseilla ja erityisherkkyydellä voi olla sekä miten erityisherkkyys eroaa niistä.

On hyvä muistaa, että ihminen voi olla molempia, sekä erityisherkkä että sairas, vammainen tms. Mikäli olet saanut jonkin diagnoosin ja käytät lääkitystä, on aina käännyttävä lääkärin tai psykiatrin puoleen tarkastettaessa lääkitystä tai diagnoosia. Lääkitystä ei pidä muuttaa omin päin.

1.    Autismi ja Aspergerin oireyhtymä

2.    ADHD ja ADD

3.    Masennus ja dystymia

4.    Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja mielialan aaltoiluhäiriö (syklotymia)

5.    Paniikkihäiriö ja julkisten paikkojen pelko (agorafobia)

6.    Sosiaalisten tilanteiden pelko

7.    Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

8.    Persoonallisuushäiriöt

9.    Pakko-oireiset häiriöt

10.    Elimellisoireiset (somatoformiset) häiriöt

1.    Autismi ja Aspergerin oireyhtymä
    
Yhteistä: Aistiherkkyys ja joskus poikkeavia reaktioita aistimuksiin, varovaisuus sosiaalisissa tilanteissa, vetäytyminen omiin oloihin.
    
Erilaista: HSP on yleensä hyvä lukemaan sosiaalisia tilanteita ja toisten tunnetiloja (riippumatta siitä, kuinka seurallinen hän on). HSP on yleensä kiinnostunut monesta erilaisesta asiasta eikä vain erityisen kiinnostunut tietystä yksittäisestä asiasta. HSP:llä on usein vilkas mielikuvitus.

2.    ADHD ja ADD

Yhteistä: HSP on rauhattomassa ympäristössä, ylivirittyneenä tai stressaantuneena usein levoton, kykenemätön keskittymään, voi unohdella asioita, ei kuuntele puhetta tai neuvoja, ei organisoi asioitaan järkevästi, ja voi silloin suoriutua ajattelua ja luovuutta vaativista tehtävistään kykyjään heikommin.

Erilaista: Jos ylivirittyneisyyttä, ylirasittumista ja epäonnistumisen pelkoa ei ole, ja erityisesti kun HSP on rauhallisessa tilanteessa, edellä kuvattuja piirteitä ei esiinny. HSP yleensä varoo riskejä, ei ole hyperaktiivinen eikä myöskään impulsiivinen. HSP on rauhallisessa ja turvallisessa paikassa hyvin asioihin keskittyvä, levollinen, huomioiva, kykenevä viemään asiat loppuun saakka ja vastuuntuntoinen.

3.    Masennus ja dystymia

Yhteistä: Pohtiminen ja asioiden taakse jättämisen vaikeus, itkuherkkyys ja tunteellisuus. HSP:n mieliala voi vaihdella. Vastoinkäymiset tai surulliset tapahtumat vaikuttavat HSP:hen usein keskimääräistä voimakkaammin ja pidemmän aikaa. Joillakin erityisherkillä on taipumusta pessimismiin ja murehtimiseen. Jos HSP ei ymmärrä itseään, hän voi kokea itsensä muita vähempiarvoiseksi ja vialliseksi.

Erilaista: Masennukseen liittyy usein muitakin oireita kuin alakuloisuus, murehtiminen tai itkuisuus. Masentunut kokee usein lisäksi voimattomuutta, elämänhalun puutetta, heräämistä aamuyöllä ahdistukseen, epärealistisen synkkiä ajatuksia, haluttomuutta monella alueella (ruoka, työ, seksi, liikkuminen). HSP:n mieliala muuttuu tilanteiden mukaan, ja hän pärjää normaalissa elämässä. Masentuneella taas mieliala on tasaisesti alakuloinen, ja masentunut ei usein selviä arjestaan.

4.    Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja mielialan aaltoiluhäiriö (syklotymia)

Yhteistä: Tunteiden voimakkuus ja kiihkeys, kyky liikuttua voimakkaasti myönteisistä asioista, intensiivisyys, luovuus, monipuolisuus.

Erilaista: Kaksisuuntainen mielialahäiriö on suhteellisen harvinainen, ja sitä esiintyy usein sairaan lähisukulaisilla. Vakava mielialahäiriö alkaa usein suhteellisen yhtäkkisesti, ja siihen liittyy selviä muutoksi persoonallisuudessa ja käyttäytymisessä. Mania on usein helppo erottaa. Mutta myös hypomaanisella henkilöllä on epäkriittisen myönteinen kuva itsestään sekä usein erityyppistä riskikäyttäytymistä, holtittomuutta. HSP, myös kokemushakuinen sellainen, suunnittelee usein myös seikkailut huolellisesti.

5.    Paniikkihäiriö ja julkisten paikkojen pelko (agorafobia)

Yhteistä: Autonomisen hermoston voimakkaat reaktiot erityisesti HSP:n ollessa ylivirittynyt, ylirasittunut tai stressaantunut – nopea pulssi, käsien tärinä, hengitysvaikeus, pahoinvointi, epätodellisuuden tunne, kontrollin menettämisen kokemus – pelko että reagoi voimakkaasti tietyissä tilanteissa, herkkyys kofeiinin vaikutuksille.

Erilaista: Rauhallisessa tilanteessa ja HSP:n ollessa levollinen ylläkuvattuja oireita ei esiinny. Elimistön herkkyys reagoida voimakkaasti on HSP:llä usein jo lapsena. Sairauksilla on usein selkeämpi alkamishetki ja/tai selkeitä pahenemisvaiheita.

6.    Sosiaalisten tilanteiden pelko

Yhteistä: Introvertin HSP:n korostunut sosiaalinen varovaisuus, sosiaalisten tilanteiden välttely, ujous (varovaisuuteen ja tarkkailuun liittyvä, opittu sosiaalisen arvostelun pelko / fear of social judgement (Aron)). Esiintyminen tai toisten huomion kohteena oleminen aiheuttaa fyysisiä reaktioita (katso paniikkihäiriö) ja pelkoa jo etukäteen.

Erilaista: Moni HSP on hyvä tai erinomainen esiintyjä (erityisesti jos hän on ulospäinsuuntautunut tai hänellä on HSS-piirre eli hän on elämyshakuinen). Vaikka HSP alussa yleensä hermostuu, hän voi nauttia esiintymistilanteista. Kun HSP ei ole ylivirittynyt, esiintyminen onnistuu selvästi paremmin. HSP reagoi tavallista voimakkaammin ympäröivään tunnelmaan. Kannustavassa ilmapiirissä myös introvertti HSP voi esiintyä. Jos sosiaalisten tilanteiden pelko on voimakasta, kaikki toisten antama huomio laukaisee pelkoa ja fyysisiä oireita.

 

7.    Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Yhteistä: Huolehtiminen, pohdiskelu, murehtiminen. Stressaantunut HSP voi olla ahdistunut ja huolestunut, nukkua huonosti, olla ärtynyt, kokea itsensä uupuneeksi, olla fyysisesti jännittynyt, ja hänellä voi olla keskittymisongelmia.

Erilaista: HSP:llä ahdistus ja huoli on vähemmän hallitsevaa. Huolestuminen ja ahdistus eivät häiritse normaalia elämää.

8.    Persoonallisuushäiriöt

Yhteistä: Persoonallisuushäiriöinen mutta myös HSP temperamenttityyppiä oleva poikkeaa keskivertokansalaisesta. Kumpaankin ryhmään kuuluvat voidaan kokea epänormaaleina. Sekä persoonallisuushäiriö että HSP-piirteet ovat pysyviä, näkyvät usein jo nuorena sekä johtavat usein tiettyihin ongelmiin.

Erilaista: Persoonallisuushäiriöt ovat merkkejä vaikeista persoonallisuuden vääristymistä, ja ne johtuvat suurelta osin häiriytyneistä lapsuuden vuorovaikutussuhteista. Useimmilla HSP-piirteisillä on ollut tavanomainen tai hyvä ja tasapainoinen lapsuus. HSP on ihminen, joka on persoonallisuudenrakenteeltaan terve, mutta hänen tunnemaailmansa ja kokemuksensa ovat epätavallisen voimakkaita, ja moni HSP tekee tämän takia epätavallisia elämänvalintoja.

9.    Pakko-oireiset häiriöt

Yhteistä: Halu ja tarve tehdä ja ajatella ”oikein”, voimakas vastuuntunto, tarkkuus ja vaativuus omien tekojen suhteen.

Erilaista: Vaikka HSP voi olla esimerkiksi hyvin tarkka ja vastuuntuntoinen ympäristöasioissa ja mielellään kierrättää sekä kuluttaa eettisesti, hän ei tee sitä, jos siihen ei anneta järkeviä mahdollisuuksia. ”Väärin” tekeminen ei aiheuta voimakasta ahdistusta kuten pakko-oireisessa häiriössä. Vaativuus ei rajoita HSP:llä arjesta selviämistä.

10.    Elimellisoireiset (somatoformiset) häiriöt

Yhteistä: Keskimääräistä suurempi herkkyys sille (ja taipumus huomioida sitä) mitä elimistössä tapahtuu, taipumus reagoida lääkkeisiin (sekä vaikutuksiin että haittavaikutuksiin) ja mieleen vaikuttaviin aineisiin (esim. kofeiini ja alkoholi) keskivertoa paljon voimakkaammin. Kipukynnys on joillakin HSP-piirteisillä tavanomaista matalampi.

Erilaista: Somatisaatiohäiriössä oirekuvan taustalla on yleensä tunnistettava psykologinen ongelma tai laukaiseva tilanne. HSP on harvoin vaativa hoidon suhteen, ja hän ei yleensä muille tuntemuksistaan valita eikä vaadi toisten huomiota. Vaikka HSP:n elimistö on herkkä ja reagoi herkästi ulkoisiin ja sisäisiin virikkeisiin (geneettisistä – ei psykologisista – syistä), niin HSP joka pitää itsestään huolta, kokee itsensä yleensä täysin terveeksi.